Mistä kaikki alkoi...

Kuvassa Körmy noin vuoden ikäisenä niihin aikoihin, kun olin päättänyt ilmoittautua kasvattaja-kurssille.

Eläimet ovat aina olleet osa elämääni enemmän tai vähemmän, nykyään paljon enemmän. Ensin ne olivat kiinnostuksen kohde, sitten harrastus ja pikkuhiljaa elämäntapa. Niinpä päätin tehdä työkseni sitä mistä pidän ja mikä on minulle tärkeää; olla tekemisissä koirien kanssa.

Kun olin pieni, meillä oli mielestäni maailman kiltein ja luotettavin landseer nimeltään Minttu. Minttu jäi mummolleni omakotitaloon asumaan kun muutimme kerrostaloon, myöhemmin sain kissanpennun. Muistan, kuinka siitä huolimatta pienenä kinusin äidiltäni omaa koiraa ja äiti kieltäytyi sanoen;  "Sitten kun asut yksin, voit ottaa niin monta eläintä kuin haluat!" Eipä äiti silloin tainnut arvata, kuinka kirjaimellisesti sen vielä toteuttaisin...

Muutin pois kotoa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ollessani 17-vuotias ja silloin hankin myös ensimmäisen oman koirani, valkoisen bokserin joka sai nimekseen Arska Arnold Schwarzeneggerin Terminaattori-elokuvien mukaan. Ja kyllä se olikin melkoinen terminaattori, joka tuhosi kaiken mitä vain irti sai.

Jossain vaiheessa aloin haaveilla väsymättömän ja loputtoman energian omaavan bokserin seuraksi hiukan rauhallisempaa kaveria, jolla kuitenkin olisi ne bokserin parhaat ominaisuudet. Silloin kiinnostuin bullmastiffista, ranskanbulldoggi rotuna kulki siellä taustalla, mutta pienen kokonsa vuoksi karsiutui silloin pois. Koska lapset olivat vielä pieniä ja asuimme rivitalossa, muutaman vuoden ajan tyydyin vain haaveilemaan ja perehtymään rotuun, jotta joskus voisin olla riittävän hyvä ja kykenevä sellaiselle koiralle kodin tarjoamaan. Vuonna 2015 olosuhteet alkoivat olla sopivat ja aloin pikkuhiljaa tutustumaan myös kasvattajiin, kunnes alkuvuodesta 2016 löysin Kuopiosta kasvattajan jolla oli punainen urospentu vailla kotia. Tämän kasvattajan kanssa meillä oli yhteneväiset näkemykset ja huumorintajukin samaa luokkaa, niinpä sieltä sitten lähdettiin hakemaan kotiin Körmy. Körmy olikin yllättävän helppo jääräpäisen bokserin jälkeen, olin aivan rakastunut rotuun ja tiesin, että tämä ei jää tähän. Kävin Kennelliiton Kasvattajan peruskurssin tammikuussa 2017 ja kennelnimen sain kesäkuussa 2017. Aloin etsimään sijoitusnarttua tai Körmylle narttua astutukseen, josta olisin toivonut narttupentua kotiin. Minuun otti yhteyttä Körmyn kasvattajan pitkäaikainen kasvattaja-ystävä Vaasan seudulta, jonka olin pari kertaa tavannutkin näyttelyissä. Hänellä oli kohta luovutusikäisiä pentuja tarjolla sijoitukseen hyvästä yhdistelmästä ja tämänkin kasvattajan kanssa kemiat kohtasivat paremmin kuin hyvin, niinpä meille muutti myös kaunis Seita-neiti.

Olin joskus luvannut lapsille, että sitten kun olette tarpeeksi isoja niin voidaan ottaa se ranskanbulldoggi. Keväällä 2018 ajattelin, että laitan muutamille ranskanbulldoggien kasvattajille alustavasti sähköpostia, että josko meille vaikka parin vuoden päästä löytyisi sopiva pentu. Muhoksella asui eräs kasvattaja, jonka sivuja olin tutkinut jo joskus aiemmin ja kyseisen kasvattajan periaatteet sopivat omiini. Minun piti vain mennä tutustumaan kasvattajaan tulevaisuutta ajatellen, mutta niinhän siinä sitten kävikin että pari päivää myöhemmin laitoin hänelle viestiä; "Varaa vain meille se brindle narttu, varaa koko viideksi viikoksi niin haetaan se sitten kotiin". Se parin vuoden päästä olikin yhtäkkiä parin kuukauden päästä, meille oli tulossa toinen sijoitusnarttu. Pikkuruinen ranskanbulldoggi Freija tuli kotiin kesäkuussa 2018. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut niin pientä koiranpentua, voi kuinka pieni se olikaan! Mutta aivan ihana, muu lauma hyväksyi Freijan heti ja Seita oli innoissaan saadessaan "pikkusiskon" leikkikaveriksi.

Vuonna 2018 muutimme omakotitaloon maalle, jossa saattoi törmätä myös susiin, ilveksiin ja karhuihin. Minulla ei ole mitään näitä metsäneläimiä vastaan, mutta toki haluan suojata lapset ja eläimet niiltä luonnollisin keinoin. Olin taas jo pidemmän aikaa perehtynyt espanjanmastiffeihin ja sellainen oli tarkoitus meillekin ottaa sitten, kun sellaisella alueella asuttaisiin jossa myös laumanvartijan pitäminen olisi mahdollista ja tarpeellista. Espanjanmastiffi-pentueita syntyy Suomessa erittäin vähän ja pentu olisi täytynyt tuoda Euroopasta asti, myös mastiffien heikohko terveystilanne luuston suhteen sai minut lopulta kuitenkin päätymään keskiaasiankoiraan (ent. keskiaasianpaimenkoira) sen kevyemmän rakenteen ja paremman terveystilanteen vuoksi. Päädyin kasvattajaan, jolla on pitkä kokemus rodusta ja joka kasvattaa myös kaukasiankoiria (ent. kaukasianpaimenkoira). Oikeastaan en edes nähnyt muita kasvattajia vaihtoehtona, koska halusin nimenomaan kasvattajan jolla on vankka kokemus ja kasvattajan, joka pevisan puuttumisesta huolimatta on luustokuvannut koiria hyvin tuloksin. Onneksi myös kasvattaja taisi katsoa meidät sopivaksi perheeksi pienelle laumanvartijan alulle, koska sieltä satojen kilometrien päästä meille haettiin maaliskuussa 2019 ensimmäinen laumanvartija, Lilith.

Näistä ihanista ja rakkaista koiristamme tahdon lämpimästi kiittää kasvattajia Heidiä, Paulaa, Merviä, Katriinaa ja Rea-Leenaa! Kiitos, kun olette uskoneet ja luottaneet nämä sydänkäpyset huomaamme. <3