Central Asian Ovcharka, lauman suojelija

Keskiaasiankoira on yksi vanhimmista koiraroduista, alkukantainen laumanvartijarotu Venäjältä. Rotu kehittyi luonnollisen valinnan kautta yli neljän tuhannen vuoden aikana laajalla alueella, joka nykyisin ulottuu Kaspianmereltä Kiinaan ja eteläiseltä Uralilta Afganistaniin saakka. Rodun syntyyn ovat vaikuttaneet Tiibetin muinaiset koirat ja eri paimentolaisheimojen karjakoirat, jotka ovat läheistä sukua mongolianpaimenkoiralle ja tiibetinmastiffille. Keskiaasiankoiraa käytettiin pääasiassa karjan, karavaanien ja omistajansa asumuksen suojelijana. Se on ollut myös ankaran luonnonvalinnan kohteena. Vaativa elinympäristö ja jatkuva taistelu petoeläimiä vastaan ovat jättäneet jälkensä sekä rodun ulkomuotoon että luonteeseen; muovanneet siitä vahvan, pelottoman ja voimiaan säästävän. Alkuperäisillä asuinalueillaan rotua käytettiin pääasiassa suojelemaan karjalaumoja petoeläimiltä sekä myös vartiokoirana. Rodun määrätietoinen jalostustyö aloitettiin Neuvostoliitossa 1930-luvulla.

Luonteeltaan keskiaasiankoira on itsevarma, tasapainoinen, rauhallinen sekä ylpeä ja itsenäinen. Koira on hyvin rohkea, erittäin toimintakykyinen ja kestävä, sillä on luontainen taipumus alueensa vartiointiin. Pelottomuus suuria petoeläimiä kotaan on tyypillinen ominaisuus. Aikuiset yksilöt harvemmin ovat sosiaalisia toisia koiria kohtaan joka tulee huomioida jo pentua miettiessä. Rodulle on ominaista vahtia paljon, joten koiraa hankkiessa on syytä ottaa huomioon sen alkuperäinen käyttötarkoitus eikä laumanvartija sovellu kerrostaloon/rivitaloon tai edes taajamaan. Vieraita kohtaan se on epäluuloinen, kukaan ei tule kulkemaan tontilla ilman omistajan lupaa ja hyväksyntää. Keskiaasiankoira on parhaimmillaan itsenäinen ja voimakkaasti vartioiva koira, jolla tulee olla korkea reagointikynnys. Toimiessaan rodunomaisesti keskiaasiankoiran vartiointivietti voimistuu omalla reviirillään ja koira reagoi nopeasti. Koirat voivat hämätä antaen flegmaattisen vaikutelman säästäessään energiaa makaamalla näennäisen välinpitämättömästi, mutta ovat silti nopeita, atleettisia ja toimintakykyisiä vartiokoiria.

Keskiaasiankoirat ovat hyvin älykkäitä eläimiä ja tarvitsevat vahvan laumanjohtajan, joka kohtelee koiraa oikeudenmukaisesti sekä ymmärtää sen alkuperää ja käyttäytymistä. Sitä ei tulisi koskaan yrittää hallita pakotteilla tai fyysisellä voimalla, sillä lopputulos on yleensä toivotusta päinvastainen. Rotua pidetään vaikeasti motivoitavana ja siten haasteellisena kouluttaa. Miellyttämisenhalua ei juuri ole, koira palkkautuu melkein yksinomaan ruualla jos silläkään ja toistojen määrä on rajallinen.

Keskiaasiankoira on sisäsyntyisesti varautunut kaikkea vierasta ja uhkaavaa kohtaan, minkä takia sosiaalistamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Keskiaasiankoira on laumassa, ei yksin työskentelevä koira. Ne viihtyvät isoissakin laumoissa, myös eri rotuisten ja samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. 

Terveystilanne on vaihteleva. Keskiaasiankoiraa rotuna yleisesti vaivaavat suuren kokonsa vuoksi tuki- ja liikuntaelinsairaudet; lonkka- ja kyynärniveldysplasia, spondyloosi ja sidekudosheikkoudet sekä myös mahalaukunkiertymä ja sydänvika. Hiiva ja hotspot vaivaavat myös osaa koirista, mutta on myös koiria, jotka ovat vapaita kaikista edellä mainituista sairauksista. Oikeanlaisella liikunnalla ja ravitsemuksella voi vaikuttaa koirien terveyteen suuresti.

Rotu ei kuulu Pevisaan, mutta jalostukseen käytettävällä koiralla on syytä olla mahdollisimman kattavat viralliset terveystutkimustulokset julkaistuna Koiranetissä. 

Linkkejä