Arska, Oniks (Bokseri)

Arska on ensimmäinen oma koirani, bokseri jonka ostin 17-vuotiaana. Arska on syntynyt 23.8.2005 Latviassa, mistä johtuen sillä on typistetty häntä eikä sitä ole rekisteröity Suomen Kennelliittoon. Valkoinen väri on boksereilla ns. "värivirhe" rotumääritelmän mukaan, eikä sitä hyväksytä näyttelyissä. Arska on kastroitu eturauhasvaivojen vuoksi jo monia vuosia sitten. Mutta se ei estänyt sitä kiinnostumasta Seitan juoksuista.

Pienenä se oli hauskan näköinen ilmestys lennokkaine korviineen ja erittäin, siis ERITTÄIN, touhukas tapaus niinkuin bokserin kuuluukin olla. Mikään ei saanut sitä väsymään ja aina kun silmä vältti, Arska oli tuhoamassa sisustusta tai tutkimassa pöytiä siltä varalta, josko sinne olisi jotain syötävää unohtunut. Se ei koskaan ollut mikään helppo tapaus, eikä varsinkaan ensimmäiseksi koiraksi nuorelle naiselle. Meillä olikin paljon tahtojen taistoa lähes joka asiasta ja erimielisyyksiä mm. siitä, saako sohvia ja sänkyjä syödä. Tosin tämäkin kuulostaa olevan aivan normaalia boksereilla, että joskus tai vähän useamminkin tulee maistettua erinäisiä sisustusjuttuja tai kiinteitä rakenteita.. 

Vaikeuksista huolimatta Arska on aina ollut "Mamin vauva" ja pikkuhiljaa iän myötä kasvoimme yhteen. Arskalla on vahva vahti- ja suojeluvietti. Pystyin luottamaan siihen, että sen kanssa olin aina turvassa, vaikka mitä olisi tullut vastaan. Ensimmäiset 8 vuotta oli väsymätöntä menoa ja sähellystä, kukaan ei koskaan uskonut kun kerroin kuinka vanha se oikeasti oli, kaikki luulivat että se on edelleen pentu. 8-11 ikävuoden paikkeilla meno alkoi tasaantua ja rauhoittua, viimeiset pari vuotta onkin mennyt erittäin rauhallisissa merkeissä.

Bokseriksi Arska on ollut kohtalaisen terve, niitä eturauhasvaivoja ja struviittikiteitä lukuun ottamatta. Nyt vanhuuden mukana ovat tulleet ikenien liikakasvu jota myös epuliksiksi kutsutaan ja joka on yleistä nuorillakin boksereilla, sekä selkäkivut jotka estävät hyppäämisen. Myös muuta jäykkyyttä liikkeissä huomaa ajoittain eikä kylmällä ilmalla huvita lähteä ulos, se väsymätön energiapakkaus joka ennen oli aina valmiina lenkille. Arskaa on alkanut vaivaamaan myös osittainen kuurous, joka ilmenee niin ettei Arska pysty enää paikallistamaan mistä suunnasta ihmisen ääni tulee jos ei näe kyseistä ihmistä. Joskus valkoisia boksereita saattaa syntyä kuuroina, mutta Arskalla on ollut vain valikoiva kuulo ja tämä kuurous on siis vanhuuden tuomaa sekin. Silloin, kun ensimmäisen koirani ostin, ei minulla ollut vielä tietoa luustokuvista tai muista, että miksi niitä pitäisi tutkia jos ei mikään vaivaa. Vanhemmiten kun tieto lisääntyi, olisi kiinnostanut kuitenkin kuvata selkä ja lonkat, mutta koska Arska ei tosiaan ole oireillut mitenkää ensimmäisen kymmenen vuoden aikana, niin en nähnyt aiheelliseksi turhaan nukuttaa vanhaa koiraa kuvauksen vuoksi.

Äitienpäivänä 2019 huomattiin huulessa kasvain, joka kasvoi nopeasti vaikka ei haitannutkaan syömistä. Kasvaimen vuoksi Arska on nukutettu ikiuneen 18.6.2019.

Mistä Arska on saanut nimensä? Aluksi mietin muistaakseni ainakin Reko-nimeä, mutta ei se ollut yhtään Rekon näköinen eikä oloinen. Kun se pieni valkoinen ja osittain vaaleanpunainenkin pentu tuli minulle, olin juuri katsonut uudelleen kaikki siihen mennessä ilmestyneet Arnold Schwarzeneggerin Terminaattori-elokuvat. Koska pentu oli aivan järkyttävä tuhoaja ja muistutti terminaattoria sen puolesta, päätin nimetä sen Arskaksi näyttelijän mukaan, koska Terminaattori olisi ollut hiukan pitkä nimi huudeltavaksi lenkillä. Arska oli nimensä ansainnut.