Pieni koira, iso sielu (ja ego)

Kaikkien doggityyppisten koirarotujen tapaan ranskanbulldoggikin polveutuu luultavasti antiikin Rooman valtakunnan Epirus-provinssin molossikoirista, jotka olivat englanninbulldoggin esivanhempia ja keskiajan alanoista sekä erikokoisista ranskalaisista mastiffityyppisistä koirista. Ranskan ensimmäiset pienet bulldogit tulivat Normandiaan 1860-luvulla Nottinghamista muuttaneiden pitsinnyplääjien mukana ja niitä risteytettiin ranskalaista alkuperää olevien koirien kanssa siten, että englantilaisten tappelukoirien rakenne ja ulkonäkö pysyivät lähes muuttumattomina, mutta koko pieneni. Pitkän aikaa ranskanbulldogeja käytettiin rottakoirina ja ne olivat yleisiä etenkin työläisperheissä. Ranskanbulldoggi syntyikin luultavasti 1880-luvulla Pariisin työläiskortteleiden innokkaiden kasvattajien tekemien risteytysten tuloksena. Tuohon aikaan Pariisin les Halles -alueen kauppahalleissa työskentelevien teurastajien ja ajurien omistamat bulldoggit valloittivat myös yläluokan ja taiteilijat erikoisella ulkonäöllään ja luonteellaan. Niinpä rotu yleistyi nopeasti. 

Ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin Pariisissa vuonna 1880, ensimmäinen ranskanbulldoggi rekisteröitiin vuonna 1885 ja ensimmäinen rotumääritelmä vahvistettiin vuonna 1898, jolloin myös Ranskan Kennelliitto tunnusti rodun. Tämänrotuinen koira esitettiin ensi kertaa näyttelyssä vuonna 1887.

Ranskanbulldoggi on iloinen, toimelias, ketterä ja itsepäinen koira. Isompien koirien kanssa se saattaa toisinaan joutua ongelmien eteen, koska yrittää usein viedä lauman johtajuuden. Rodun ulkoiset ominaisuudet vaikuttavat myös siihen, että kaikki sen eleet eivät aina ole muille roduille täysin selvät, parhaiten bulldoggia ymmärtää toinen samanlainen.

Rotuna se ei valitettavasti ole sieltä terveimmästä päästä ja kärsii muiden lyhytkuonoisten koirien tavoin eriasteisista hengitysvaikeuksista, yksilöstä riippuen. Ranskanbulldogin mahdollisia terveysongelmia ovat myös allergiat, selkäongelmat, silmäongelmat, patella luksaatio, lonkkaniveldysplasia, atopia, furunkuloosi, ruokatorvenlaajentuma ja keuhkovaltimoläpänahtauma. Rodulta on löydetty DVL2-geenin mutaatio, joka liittyy myös englanninbulldogin ja bostoninterrierin kallon, rintakehän, kaulan sekä selkärangan luuston epämuodostumiin.

Näistä ongelmista johtuen ja rodun terveystilanteen parantamiseksi olisi erittäin toivottavaa, että mahdollisimman moni rodun edustaja terveystutkittaisiin vaikka niitä ei käytettäisikään jalostukseen, mutta kuitenkin viimeistään ennen jalostuskäyttöä. Jokainen terveysongelma tulisi ottaa huomioon jalostusvalinnoissa ja pyrkiä valitsemaan yhdistelmä, jolla terveystilannetta olisi mahdollista parantaa. Vakavasti sairaat ja ongelmaiset yksilöt tulisi jättää kokonaan pois jalostuksesta, jos et tutki et voi myöskään tietää mitä jalostat. Rotuyhdistys tukeekin jäseniään myös rahallisesti terveystutkimuksissa.

 

Linkkejä